On tullut pidettyä PIENTÄ hiljaiseloa tämän blogin suhteen. Reilu vuosi viimeisetä postauksesta on vierähtänyt. Ja mitä kaikkea tuona aikana onkaan tapahtunut....

- Tapasin ihanan miehen, Timon ja sain hänen lisäksi myös kaksi ihanaa tyttöä (Mila ja MInttu). Kihloihin menimme 09.09.09.

- Laumamme kasvoi myös yhdellä karvattomalla karvavarpaalla. Ostin Timolle joululahjaksi (oli pakko sanoa niin muuten en olisi sitä saanut meille tuoda) flock karvaisen Peterbald rotuisen leikatun uroksen. Alkuperäisessä kodissa hän oli Bart. Nimi ei kuitenkaan ollut meille mieleen ja niin Timo risti sen uudelleen ja siitä tuli NAGA. Myöhemmin nimiä on tullut lisää.... nahkapoka, nahka, nakki....

Hieman jo jännittää tulevan viikonlopun Surok näyttely sunnuntaina. Saimi ja minä olemme molemmat ensikertalaisia. Onkohan kaikki tarpeellinen hankittu? Onko Saimi hyvässä "vedossa". No me mennään nyt vasta opettelemaan joten ei me tän valmiimpia voida olla. Ehkä saan sitten vinkkejä tai opi kantapään kautta mitä tehdä toisin.

Eilen teurastettiin porsaan sydän pienen pieneksi paloiksi. Hugo tajusi mistä on kyse, mutta Saimi ei ymmärtänyt hyvän päälle. Myös katkaravuista molemmat kisut tykkää.

Saimin näyttelyhäkin tarvikkeet ei ole ihan vielä valmiit joten kiirettä pitää sen suhteen. Pohja tekemättä kokonaan. Hugon verhoihin laitoin niittejä tänään, mutta ne loppuivat kesken. Täytyy ostaa lisää, ketjut myös puuttuvat samoin kun pohja. Huomenna on kyllä pakko tehdä niitä tai muuten ne jää viimeisen illan hommaksi ja mulla hermo palaa... Ahdistaa kun ne ei ole valmiit.

Mitään uusia kuvia ei ole nyt laitaa tänne. Olen hieman yllättynyt sivujen käviämäärän runsaudesta... eli kai tätäkin joku sit seuraa?

Omien naapureideni hermostuttua paukutteluuni siirryin Tarjalle naputtamaan loput nepparit kiinni. Rane rattopoika oli apuna. (pahoittelen liian avonaista paitaa)

Verhoista ei vieläään tullut täysin valmiit, joten prosessi jatkuu vielä.

Tässä Hugon näyttelyverhot. Niitit ja ketjut vielä puuttuu.

Kuvassa on valokuvakehys joka tehty samalla tavalla krakleeraten kuin Saiminkin. Nimikyltti on vielä teon alla. Verhot ovat keinonahkaa.

Tänään oltiin ystäväni Tarjan kanssa osoittamassa mieltä Elielin aukiolla Egyptiläisen mummon puolesta. Mummolla on kolme poikaa, joista kaksi on naimisissa suomalaisten naisten kanssa ja heillä on yhteisiä lapsia. Mummo on tullut poikien luokse asumaan, koska egyptissä ei ole hänellä enää sukulaisia. Mummo on leski. Mummo sairastaa vaikeaa diabetestä ja nivelreumaa. Hänen olisi todella vaikea pärjätä yksin egyptissä. Myöskään egyptin terveydenhoito ei ole niin kehittynyttä kuin täällä suomessa. Keskustelupalstalta luin jonkun kirjoittaneen, että Mummo voisi muuttaa egyptiin palvelutaloon. Se että onko egyptissä palvelutaloja on toinen juttu, mutta haluaisitko esim. sinä muuttaa palvelutaloon tietäen, että sinua ei tule kukaan sukulainen katsomaan. Vai olisitko kotona, jossa sinua hoidetaan?

Minun mummoni täyttää tänä jouluna 91-vuotta. Hän asuu yksin omassa asunnossa. Isäni käy häntä jokapäivä tai korkeintaan jokatoinen päivä katsomassa ja hakee sekä valmistaa ruokaa. Siskoni tai tätini käyvät kylvettämässä mummoa. Ainoastaan kotisairaanhoito käy kerran kahdessa viikossa ottamassa INR näytteen ja jakamassa lääkkeet. Tämäkin periatteessa hoituisi ihan oman väen voimin.... Mutta pointti on siis se mitä Evelinenkin kohdalla on, että sukulaiset haluavat pitää huolta vanhuksesta laittamatta häntä laitokseen. Itse sairaanhoitajana kunnioitan tätä piirrettä. Olen nähnyt niin monta mummoa ja pappaa unohdettuna laitokseen...

Tämä mummo ei ole yhteiskunnalle ongelma. Hän haluaa vain olla lähellä omaisiaan.

Suotakoon se hänelle. Eikö?

Kuva: Kari Pullinen HS

- Kiitos -